En ole joulun rakasta, enkä vihaaja. Se on minulle rauhan aikaa ja silloin saan nähdä koko perheeni kokonaisuudessaan. Se on aika, jolloin on lupa rentoutua ja vain olla.  Ehkä juuri joulun takia olenkin siis ollut koko tämän viikon erittäin hyvällä tuulella. Ei ole ollut murheita, joiden takia pitäisi olla surullinen. Tai sitten kaikki johtuu vain asenne muutoksesta. Asenne muuttui kun näin Happy Joe:n toteamuksen:

                           ”Nobody really cares if you’re miserable
                                  so you might as well be happy”

Toteamus on niin täydellinen. Ei kukaan muu menetä yöunia, jos sinulla menee huonosti, mutta auta armias jos olet todella onnellinen, niin johan löytyy kateellisia ihmisiä sitä pohtimassa. Jos ei kateellisia, niin ainakin heitä mietityttää (suomalaiseen tyyliin), mikä voi sinun elämässäsi olla niin hyvin, että jaksaa olla onnellinen ja hymyillä.

Ei pienet murheet haittaa elämää, ja miehiä tulee jos on tullakseen. Onhan niitä myös turhaa etsiä mikäli ei edes seurustelu kiinnosta. Sain asennemuutokseen myös potkua siitä kun näin naapurini toisen naisen kanssa. Ensin minua ärsytti, kunnes ymmärsin miksi niin oli. Olen vain niin itsekäs ihminen, että miehellä ei saisi minun jälkeen olla ketään toista. Heidän tulisi itkeä perääni lopun elämäänsä. Todellisuudessa ei taida noin kuitenkaan koskaan käydä, joten jos vain minäkin eläisin omaa elämääni nauttien.

http://www.youtube.com/watch?v=lUvYR2ZYjVY


Onneksi kuitenkin pääsen jouluksi pois näistä pienistä piireistä, joissa kaikki tuntevat tai ainakin tietävät toisen. Vaikka siirrynkin toisiin samanlaisiin piireihin hetkeksi, niin on se mukavaa vaihtelua. Uudeksi vuodeksi sitten vain takaisin tämän sekopää kaveriporukkani luo juhlistamaan vuoden vaihtumista.

Katsotaan kauan jaksan tällä tavalla ajatella vai palaanko takaisin muiden kutsumaan negatiivisuuteen, mutt kuitenkin nyt ainakin HYVÄÄ JOULUA :)

<3 Ninni.

Torstai on toivoa täynnä!

Tunteiden ja pelkojen sekaista aikaa tullu vietettyy täs muutaman viikon verran, josko siitä vähän.. ja siinä syy miks oon viettäny hetkittäin hiljaiseloa.

Eli ihminen johon oon tutustunu vuosia sitten, ilmestyi eläämääni yhtäkkiä ja juuri oikealla hetkellä sillä nyt molemmat on sinkkuja! toisin kuin sillon kun ensi kertaa ollaan nähty. Jälleennäkeminen oli kuin suunnitelma tulevaisuudesta sillä tunteet kohtasivat eikä olisi esteenä eikä hidasteena mitään eikä ketään kummallakaan ,mutta tää toi mukanaan ongelmat liittyen tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Eihän tää vaan voi mennä sillai ilman niitä ongelmia. Mutta katsotaan mitä elämä tuo tullessaan ;)
Elämä kyllä pyörii mun ympärillä sillai sopivasti vaikka oonki täs jumittanu itekseen ajatuksieni kanssa. Onneks oon saanu itteni jäämään miesten mieleen, sillä tänäänki heräsin yöl siihen ku yks vanha deittailu soitti ja ois halunnu yöseuraa. Enhän mä tietenkää suostunu ku pitää olla vaikea.. eiku vaikeesti tavoiteltava :D!!

Nyt klaani alkaa tekeen ruokaa itsenäisyyspäivän kunniaks joten jatketaan taas -Miranda<3