perjantai 30. marraskuuta 2012

Mahdollisuus yksi miljoonasta

Oikeasti mä en ymmärrä tätä mun tuuria.. Oikeasti tää on jotain niin kohtalon ivaa ku pitää järjestää vaikka minkälaista tunnevyöryä mulle.
Piti oikein lukea edellinen postaus, että mihin sitä oltiinkaan jääty. Eli siis Varattuun törmäsin exäni Egon seurassa, uusi tuttavuus Josh tuli kuvioihin ja Herra Vaikea on ollu omituinen. Nyt päivitystä tähän.



Aloitanpa siitä että tosiaan tämä Josh lisäs mut silloin kaverikseen ja alkoi kirjoittelemaan.. Ollaan nyt tässä sitten joka päivä jatkuvasti kirjoiteltu ja hän ehdotti näkemistä jo tiistaina.. huhu nopeaa toimintaa! En kuitenkaa voinut sillä olin töissä silloin.
Kuitenkin tuli sitten keskiviikko ja meillä oli ne eräät bileet illalla sitten, mutta ennen sitä ajoin kaverini kanssa mun luo ja punaisissa valoissa sitten edessäni suojatiellä käveli Varattu. MITEN IHMEESSÄ TAAS NÄIN?! Hänen kanssaa nimittäin mun piti järjestää niitä bileitä mutta hän perui sitten kun koulua oli niin paljon.
No ajattelin että ehkä hän ei tule ollenkaan bileisiin. Ilta tuli ja Josh meinasi tulla bileisiin katsomaan mua muttei saanut sitten kaveria mukaan nii hän antoi numeronsa ja sanoi että voin soitella jos tarvitsen kyytiä.

No väkeä alkoi saapua bileisiin ja itselläni ei oikein ollut sitten fiilistä kun suurin osa klaanilaisistakin oli poissa mutta onneksi sentään Ninni ja Natalia olivat piristämässä.
Lopulta Varattukin ilmestyi paikalle.. Hän ei ollut vastannut viesteihini, joita en kyllä ollut montaa laittanut mutta kuitenkin... Mutta silti hän pystyi pokalla siellä tuijottamaan mua pitkään silmiin. Tuli hirveä olo kun ei voinut mitään sille, että tunteet taas nousi pintaan.
No ilta eteni ja kävimme kerran Varatun ja yhteisen kaverimme kanssa tupakalla (itsehän en tupakoi). Juttelimme niitä näitä ja hänen kaverinsa huomasi tilanteen olevan aika vakava, sillä hän kuiskasi mulle, että en saa leikkiä Varatulla... En mä leiki vaa se leikkii mulla?!
Kuitenkin tuli sitten mulle sellanen olo että en jaksa olla bileissä ja menin Varatulle sanomaan että lähteekö hän samaa matkaa kävellen, että saamme juteltua ja ettei mennä kuitenkaa samaan osoitteeseen. Hän sanoi että haluaisi sillä hetkellä kahdeksaa eri vaihtoehtoa mutta hän ei voi lähteä, kuitenkin meidän pitäisi jutella.
Menimme sitten kun hänen kaverinsa silmä vältti niin erääseen paikkaan missä ei ollut ketään.
Juttelimme asiamme selviksi, että hän ei voi tehdä kanssani enää mitää kun hän seurustelee ja ehkä hän seurustelee tyttönsä kanssa koko loppuelämänsä tai he eroavat..
Kuitenkin heti tämän jälkee hän kertoi että he ovat tapelleet sunnuntaista asti ja että hänellä ei ole koskaan ollut kenenkään muun kanssa nii hauskaa ku mun... Sanoin että mullaki on nii luonteva olo hänen kanssaan ja että nyt on varmaa mun paras lähteä kotia ja hänen poikien luo. Siinä sitten lähdimme menemään takas sisälle, kun hän nappasi mua kädestä yhteen ns. koloon ja halasi.
Kysyin, että miksi helvetissä sä näin teit, ettei kyllä helpottanu nyt asiaa. Hän sanoi että vielä hyvästit... eihä ne hyvästit siihen jääny vaa kumpikaa ei taas osannu sitten päästää irti. Lopulta sanoin Varatulle: "Sun ei tarvi sanoa mitään, sä et saa sanoa mitään, mutta mä saan eikö? Mä kadun jos en sano tätä ääneen koskaan sulle, mutta mä tykkään susta." Varattu sanoo mulle vaan, että eiköhä me kumpiki tiedetty mitä toinen tuntee ilman että sanoit sitä ääneen. Ja sitten se taas pussas mua.
Eli siis se tykkää musta kans ja sil on mun kaa hauskinta ja sit se vielä sanoi että se ei oo ollu kenenkää kaa nii oma ittensä... Miksei se sitten vaa jätä muijaansa?! No mä oon jo vähä suunnitellu, että odotan pari kolme kuukautta ja jos niitten suhde kestää sen yli nii unohdan kokonaan. Vaikka sydän ei ehkä nii helposti unohda sillä en tosiaan tykästy näin nopeaa kehenkää yleensä.
Tosiaan mentiin sitten ylös siitä ja mä hain narikasta vaatteet ja lähdin kotia sitten. Yöllä oli tullu kuitenki viesti että hän meinas tulla kattoo oonko hereillä mutta näin ehkä parempi? "Joo näin on parempi", vastasin vaan sillä en tiedä kuinka tunteet olisi menneet järjen edelle siinä vaiheessa.





Herra Vaikea taas koko alkuviikon ehdotteli mulle että menisin sen luo yöksi ja sanoi kuinka sen simmut tykkää musta ja kaikkea nii omituista. Kysyinki häneltä onko hän lyönyt päänsä seinään... ei ollut.. ihme ja kumma! Nyt taas loppuviikosta ei oo herrasta kuulunut sanallakaan... Ehkä parempi niin.

Palaan kuitenkin tähän Joshiin.. Olen nyt menossa hänen kanssaan yhdeksältä treffeille.. Kuitenkin aiemmin päivällä olimme Mirandan kanssa vähän ostoksilla.. No eihän me oikeastaan mitään ostettu vaan mentii maisteleen tuote-esittelijöiltä kaikkea.. Lopulta päädyimme sitten Alkoon ja ostettiin vähä uutuuksia kokeiltavaksi joskus sitten. Kuitenkin asiaan mitä ihmeellistä ostoksilla oli.. NO JOSH! Se tuli sitten yhden kulman takaa eteen ja mä oon aika hyvä piiloutumaan niin syöksyin hyllyn taakse piiloon.
Miranda naureskeli, että mihin mä oikein katosin ja sanoin vaa et Josh on täällä, apua mitä teen..
Mirandan kanssa sitten jatkettii kuitenkin matkaa siinä ja törmättii sit lopulta Joshii. Raukka punastu ja meni aivan lukkoon ku tajusi mun olevan Mirandan seurassa. Toivottavasti herra puhuu enemmän sitten illalla...



Siis miten mä törmään oikeasti erilaisissa paikoissa ja niin oudoissa tilanteissa näihin mun miehiin? Uskallanko enää lähteä ulos tästä kämpästä? No ilmeisesti pakko illalla on lähteä..

<3: Amanda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sana vapaa, antaa tulla vaan!